Krooninen munuaissairaus on yksi syy korkealle verenpaineelle. Näemme munuaissairauden oireet ja hoidon.

Kissan kroonisen munuaissairauden hoito

Krooninen munuaissairaus eli munuaisten vajaatoiminta on yksi yleisimmistä vanhempien kissojen sairauksista. Munuaissairauden oireita ovat muun muassa väsymys, ruokahaluttomuus, laihtuminen sekä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen.

Kroonisen munuaissairauden hoidon tavoitteet

Krooninen munuaissairaus on yleensä parantumaton ja etenevä sairaus. Ellei taustalla olevaa hoidettavissa olevaa syytä (esimerkiksi munuaistulehdusta) löydetä, hoidon tavoitteena on tukea munuaisten toimintaa, ehkäistä lisävaurioita, hidastaa sairauden etenemistä ja hoitaa mahdolliset lisäsairaudet. 

Kroonisen munuaissairauden hoitoon kuuluvat säännölliset verenpaineen mittaukset sekä veri- ja virtsanäytteen tutkimukset, jotta sairauden aiheuttamat muutokset ja lisäsairaudet havaitaan ja hoidetaan ajoissa. 

Kissa, jolla on krooninen munuaissairaus ei pysty juomaan niin paljon, että jano helpottaisi.

Kissan kroonisen munuaissairauden hoitovaihtoehdot

Kroonisen munuaissairauden hoidon tavoitteena on tukea munuaisten toimintaa, hidastaa sairauden etenemistä ja hoitaa mahdolliset komplikaatiot. Tähän kuuluu yleensä ruokavalion vaihto munuaisruokaan, riittävän veden saannin varmistaminen ja mahdollisesti lääkehoito:

  • Munuaisruokavalion noudattaminen on hyvin tärkeää. Munuaisten toimintaa tukevien erikoisruokien fosfaattipitoisuus on alhainen, mikä suojaa munuaisia lisävaurioilta. Niissä on vähemmän proteiinia, mikä vähentää munuaisiin kohdistuvaa rasitusta. Myös erikoisruokien muu koostumus tukee munuaisten toimintaa. Ruokavalion muutos vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja sairauden etenemiseen. 
  • Riittävästä veden juomisesta ja elimistön kuivumisen ehkäisystä on huolehdittava, sillä munuaisten vajaatoimintaa sairastavat kissat eivät pysty väkevöimään virtsaa normaalisti. Märkäruoan syöttäminen helpottaa nesteen saantia, mutta sen lisäksi kissan on juotava vettä. Kissalle kannattaa laittaa kotona useita juomapisteitä ja vettä voi maustaa. Eläinlääkärisi antaa tähän lisää vinkkejä. 

 

  • Muut lääkehoidot voivat olla tarpeellisia mahdollisten lisäsairauksien vuoksi.

Lääkehoito

Krooniseen munuaissairauteen liittyy usein lisäsairauksia. Elektrolyyttihäiriöt, korkea verenpaine, anemia, pahoinvointi ja oksentelu, proteiinien menettäminen virtsaan sekä ruokahaluttomuus ovat yleisiä komplikaatioita. 

Vaikka munuaisten vajaatoimintaan ei ole varsinaista lääkehoitoa, lääkkeitä voidaan käyttää sairauden aiheuttamien komplikaatioiden hoitoon: 

  • Fosfaatinsitojat - näitä voidaan lisätä kissan ruokaan, jotta veren fosfaattipitoisuus saataisiin pidettyä alhaisena ja suojattua munuaisia, jos pelkkä erikoisruokavalio ei riitä. 
  • Kaliumlisä – munuaissairaus voi alentaa veren kaliumpitoisuutta, mikä puolestaan aiheuttaa heikkoutta, ruokahaluttomuutta ja vaurioittaa munuaisia entisestään. Tila voidaan korjata kaliumlisällä.  
  • Verenpainelääkitys  – krooninen munuaissairaus altistaa verenpainetaudille. Korkea verenpaine vahingoittaa monia elimiä, myös munuaisia. Verenpainetautia voidaan hoitaa kerran päivässä annettavalla amlodipiinilääkityksellä.  
  • Jos kissan virtsaan erittyy proteiineja, kissalle voidaan määrätä ACE-estäjä- tai telmisartaanilääkitys suojaamaan munuaisia. Näillä lääkkeillä on myös verenpainetta laskeva vaikutus. 
  • Anemia – etenkin sairauden myöhemmässä vaiheessa anemia voi olla ongelma. Tätä voidaan hoitaa esimerkiksi rautalisällä tai hormoneilla. Erytropoietiini stimuloi luuydintä tuottamaan lisää punasoluja. 
  • Oksennuksenestolääkkeet  – pahoinvointi on yleistä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kissoilla. Lääkityksellä voidaan helpottaa kissan oloa ja parantaa sen elämänlaatua ja ruokahalua.  
Kissa lukee kroonisen munuaissairauden hoitovaihtoehdoista.

Sairauden edetessä kissasi oireet todennäköisesti pahenevat. Se ei ehkä halua enää syödä, se oksentelee ja on väsynyt ja heikko. Nämä oireet voivat aiheuttaa lisää ongelmia, kuten nestehukkaa ja anemiaa. Tällöin tiheämpi seuranta ja intensiivisempi hoito voi olla tarpeen. Joskus voi olla tarpeen, varsinkin huomattavan nestehukan yhteydessä, ottaa kissa hetkeksi sairaalahoitoon.